Kiitos Musiikintekijän lukijoille kuluneesta vuodesta. Tämä on viimeinen kolumnini teille. Kirjoitan sen sovitusti ja oikein mielelläni, vaikka olenkin nyt vauvan kanssa kotona. Vapaan toimittajan töitä on mahdollista tehdä omaan tahtiin pyhätöinä. Opettamistakin jatkan, kun se tuntuu hyvältä. Esiintymään minulla ei ole kiire.

Kiitos kysymästä, vauva-arki on lähtenyt käyntiin mukavasti. Olemme avopuolisoni kanssa väsyneet ja onnelliset, ylpeät vanhemmat. Luonnollista, normaalia, ymmärrettävää. Kaikki on siis kotona hyvin, mutta työelämässä olenkin kuopassa. Tilanteeni ja asemani on sama, jos ei jopa heikompi, kuin perheettömänä.

Naureskelin viimeksi toissa päivänä, ettei kukaan ota minua ainakaan kokoaikatöihin, koska olen pienen lapsen äiti. Samalla tunsin piston sydämessäni – jatkuuko epävarma työelämä koko loppuelämäni? Ennen kaikkea hirvittää, miten hulluksi tämä meno vielä äityykään.

”Onneksi nyt olemme tilanteessa, jossa sosiaaliturvan uudistaminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Asioiden täytyy vihdoinkin muuttua!”

Minulta on kysytty, miksi ihmeessä teen mitään töitä vanhempainvapaani aikana. ”Nauti vauvavuodesta! Keskity vain vauvailuun, se aika menee niin nopeasti. Älä tee mitään muuta!” No, vanhempainpäivärahani määräytyy korona-aikaisten tulojeni mukaan. Tekijänoikeuskorvaukset eivät kerryttäneet etuutta, koska käyttökorvaus ei kerrytä sosiaaliturvaa. Kelasta kerrottiin, ettei Teosto-korvausten saaminen vanhempainpäivärahakaudella kuitenkaan vaikuta maksussa olevaan etuuteen.

Onneksi nyt olemme tilanteessa, jossa sosiaaliturvan uudistaminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Asioiden täytyy vihdoinkin muuttua! Pakkoyrittäjäksi sysääminen on monelle pirullinen pelko. Nyt kun yrittäjiäkin on korona-aikana tuettu, millä verukkeella nämä tuet otetaan pois? Emme voi suostua siihen, että ihmiset hiljennetään takaisin lainsuojattomiksi.

Freelancerin työelämä ei mene niin, että voisi vain heittäytyä haamuksi. Jos minä en tee, joku muu kyllä tekee. Työntekijänä olen korvattavissa, äitinä en. Astuin jo varhain pois vauvakuplasta, jos siellä olen kunnolla ollutkaan. Yritän kuitenkin uskoa, että jaksan painaa töitä seitenkymppiseksi, vähintään lapseni vuoksi.

Jukka Takalo on kirjoittanut tähän liittyen Horjumaton-lauluunsa:

Mä työtäni teen,
sinun vuoksi vaan.
Kai olen yksi heistä,
jotka rakensi tään maan.

Mun aikani vain
ei ole loputon,
mutt’ aikaa se vain
ja sitä sulla on.

Siks koita poika elää ihmisiks,
koita poika elää…

Viime viikot olen laatinut apurahahakemuksia, päivittänyt ansioluetteloa ja hahmotellut tulevaisuutta. Kävin ostamassa vuoden 2022 kalenterin, johon aloin suunnitella toisen levyni julkaisuaikataulua. Miksaukset alkoivat marraskuussa, masteroinnilla ei ole vielä kiirettä. Toivon saavani apurahan kattamaan kansitaiteilijan ja taittajan palkkioita. Olen kiitollinen, että albumiprojekti on aiemmin saanut pieniä tukia eri tahoilta.

Nyt kun olen vanhempi, olen myös herkempi ja vahvempi – taistelenhan myös jälkikasvuni tulevaisuuden puolesta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lapsenikin tekisi taidetta jossakin muodossa. Niin tai näin, toivottavasti hänen sosiaaliturvansa tulee aikanaan olemaan paremmalla tolalla, kuin monen meidän tällä hetkellä.

Kaikkea hyvää, parempaa tulevaisuutta!

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hän asuu Oulussa.

Horjumaton
säv. & san. Jukka Takalo
Lupa lyriikan julkaisuun saatu tekijältä.